Rehtorin juhlahaastattelu

Lappeenrannan Tanssiopisto 50 vuotta; Rehtori Kaija Kontunen-Forsblomin juhlahaastattelu.

Tanssi ja tanssinopetus ovat Kaija Kontunen-Forsblomin elämän kudelma, kuten hän itse maalailee elegantein tanssijan kädenliikkein. ”Tanssissa ei ole kieli- tai kulttuurirajoja. Tanssi on iloista ja yhteisöllistä. Tanssiin liittyy elinikäinen oppiminen”, Kontunen-Forsblom luettelee.

”Kun ihminen opiskelee tanssia, se vaikuttaa niin fyysiseen kehitykseen kuin myös mielen terveyteen. Jos yhteiskunta panostaisi tanssiin nykyistä enemmän, se takuulla vaikuttaisi myönteisesti sosiaalimenojen tarpeeseen.”

Kontunen-Forsblomin puheella on kaikupohjaa. Lappeenrannan Tanssiopiston rehtorina hän on toiminut runsaat 20 vuotta. Vuosikymmenet hän on myös ollut mukana erilaisissa valtakunnallisissa kehitystehtävissä – muun muassa työstämässä alalle opetussuunnitelmia ja arvioimassa taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien ja pedagogiikan toimivuutta.

”Yksi tärkeä tekijä rehtoriksi kasvamisessa on ollut, kun olen tullut niin monta kertaa valituksi Suomen tanssioppilaitosten liiton hallitukseen”, hän sanoo.

Tanssia läpi elämän

Kontunen-Forsblom iloitsee tanssin arvostuksen noususta. Hänen mielestään tanssilla on vahva asema niin lasten, nuorten kuin myös aikuisten elämässä. Tanssi on monella mukana läpi elämän, vauvaiästä vanhuuteen.

Yhteiskunnan panostus taiteen perusopetukseen on nostanut tanssinopetuksen tasoa. Ja se taas on nostanut tanssin arvostusta. Tanssin taiteen perusopetuksen merkitys ja tehtävä on vaativa ja edellyttää siihen oikeutetuilta oppilaitoksilta paljon.

”Meillä opetus on tarkasti suunniteltu, kuitenkin Opetushallituksen ohjeiden mukainen. Jokainen lukuvuosi suunnitellaan erikseen ja jokaiselle ryhmälle asetetaan omat tavoitteet. Laadun takaamiseksi meitä arvioidaan kouluna säännöllisesti, sekä omatoimisesti että ulkopuolisen arvioijan toimesta. Opettajilla pitää olla pedagoginen ymmärrys ja ammattitaito”, Kontunen-Forsblom kertoo.

”Meidän opettajamme ovat myös taiteilijoita, jotka tietävät kokemuksesta, millaiseen maailmaan oppilaitaan kouluttavat.”

Kontunen-Forsblom haluaa, että myönteinen kehitys jatkuu.

”Meidän pitää tehdä lobbausta päättäjien suuntaan, sillä tarvitsemme jatkossakin yhteiskunnan tukea. Ei riitä, että me itse tiedämme olevamme olemassa. Meidän on saatava poliittiset päättäjät ymmärtämään taiteen perusopetuksen tärkeyden.”

”Taiteen perusopetus antaa meille statuksen ja suuntaviivat. Toimintamme tulevaisuuden kannalta tärkeimpiä ovat tietenkin innostuneet ja tanssille elävät oppilaat ja henkilökunta. Oppilaista pitää välittää ja ohjata kokonaisvaltaisesti. Emme arvioi vain taitoa ja tekniikkaa, vaan tuemme kasvua hyväksi ihmiseksi niin fyysisesti kuin henkisesti. Pitää tunnistaa rakkaus tanssiin.”

Ei riitä, että me itse tiedämme olevamme olemassa, Kontunen-Forsblom perustelee lobbauksen ja yhteiskuntasuhteiden merkitystä.

Suunnitelma syntyi isän polvella

Vahvat juuret ja katse tulevaisuuteen. Ne ovat Lappeenrannan Tanssiopiston rehtorin Kaija Kontunen-Forsblomin mielestä opiston keskeiset voimanvarat.

”Perustajamme Sonja Tammelan upea työ loi koulullemme vahvat juuret, ja niitä kunnioittaen teemme laadukasta työtä tässä ajassa ja mieluummin jopa hieman aikaamme edellä”, rehtori tarkentaa.

Tanssiopiston pedagoginen peruskivi muurattiin Lappeenrantaan vuonna 1969, kun Suomen kansallisoopperan baletin entinen solistitanssija ja kansallisoopperan balettikoulun opettaja Sonja Tammela perusti omaa nimeään kantavan koulun. Koulu toimi aluksi Kaakonkulman pienissä kerhotiloissa. Eräs tangolla baletin perusliikkeitään hionut oppilas oli koulun tuleva rehtori Kaija Kontunen-Forsblom.

Kaija Kontunen-Forsblom kertoo, että Lappeenrannassa sai balettiopetusta parissakin paikassa ennen Sonja Tammelan balettikoulua. Kontusella on muistot noista molemmista. ”Viisivuotiaana olin isäni kanssa katsomassa Lappeenrannan silloisessa teatterissa Kaarlo Alasen balettikoulun kevätnäytöstä. Muistan aina kuinka isän polvella istuessani mietin, että kun kasvan isoksi, olen balettitanssija ja tanssin paremmin kuin lavalla esiintyneet nuoret”, Kontunen-Forsblom kertoo nauraen. Parin vuoden päästä Kaija saikin olla mukana Into Lätin koulun yhdellä tunnilla, joka tuohon maailmaan aikaan maksoi peräti viisi markkaa.

”Kun Sonja Tammela sitten etsi avustajia lasten satunäytelmään, isämme vei minut ja Maija-siskoni teatterille näytille. Oli huikea juttu, kun pääsimme mukaan ikimuistoiseen Hyppelihiiri Myökkipyökkimetsässä -esitykseen”, Kontunen-Forsblom kertoo. ”Muistan, kuinka sitten näytöksessä tulimme laukka-askeleella sisään ja ulos. Eräs kokeneempi tyttö tanssi näyttävällä polkka-askeleella, sillä hän oli ollut jo vuoden tai kaksi vuotta balettitunneilla”, Kontunen-Forsblom muistelee tavaramerkikseen muodostuneella naurullaan.

”Lopulta 11-vuotiaana pääsin Sonja Tammelan tunneille. Hän oli tuolloin koulunsa ainoa opettaja. Minulla on vahva muisto siitä kuinka koin onnistuneeni, kun sain Sonjan hymyilemään – hänkin toivoi, että tunnilla hymyiltäisiin. Näin aikuisena kun pohdin hänen opettamistaan, näen luontaisen lämpimän pedagogin.”

Balettiin kuuluvat vahvat perinteet ja hyvät käytöstavat,
kertoo rehtori Kaija Kontunen-Forsblom.

Autokoulusta ei haaveiltu

Kaija Kontunen-Forsblomin nuoruusvuosina Suomessa ei ollut tanssin ammatillista koulutusta. Siksi nuoret tanssin opiskelijat kävivät säännöllisesti ulkomailla tanssikursseilla. ”En koskaan edes haaveillut autokoulusta, vaan laitoin kaikki rahani kurssimatkoihin”, rehtori kertoo. ”Rahat kurssimatkoihin tienasin osallistumalla erilaisiin teatteriproduktioihin.”

Myöhemmin Kontunen-Forsblom on opiskellut alaa niin Torontossa, Tallinnassa kuin myös Teatterikorkeakoulussa.

Lappeenrannan Tanssiopiston kasvun hän on nähnyt alusta lähtien – oppilaana, opettajana ja rehtorina. Kun Sonja Tammela aloitti koulun, oppilaita Kaakonkulman kerhotiloissa oli noin 50. Kun koulu muutti Linnoitukseen 1980-luvulla, opiskelijoiden määrä oli kasvanut jo 400:ään. Ja nykyään koulun päärakennuksessa ja useissa sivutoimipisteissä tanssii jo noin 700 – vauvoja, lapsia, nuoria ja aikuisia.

”Kunnioitamme Sonjan perinteitä. Tanssi on meillä edelleen hyvin harjoitettua, puvustus kunnossa ja kaikki huoliteltua ja kivan näköistä. Tanssin perinteeseen kuuluvat hyvät käytöstavat”, rehtori perustelee lempeällä auktoriteetilla.

Entä kuinka rehtorin oma kudelma jatkuu?

”Niin kauan kun henki pihisee, tanssillinen kudelmani jatkuu tavalla tai toisella. Kyllä tanssi on vaan niin ihanaa! Ja kaikki tanssitaiteeseen liittyvä. Tanssi on upea ilmiö, jota on mukava tutkia, ihmetellä ja olla mukana”, rehtori huokaa silminnähden onnellisena ja puhkeaa jälleen ballerinankevyeen nauruunsa.

Rehtori Kaija Kontunen-Forsblomista se on helppo tunnistaa – rakkaus tanssiin.

Tiesitkö tanssiopistosta?

• Perustettu vuonna 1969 nimellä Sonja Tammelan balettikoulu.
• Muutti nykyiselle paikalleen Linnoitukseen vuonna 1982.
• Koulun ensimmäinen opetussuunnitelma valmistui vuonna 1994.
• Sonja Tammea luopui vetovastuusta vuonna 1997 ja rehtoriksi valittiin Kaija Kontunen-Forsblom, Lappeenrannan Tanssiopiston Kannatusyhdistys ry osti Tanssiopisto Sonja Tammelan.
• 2000-luvun alussa koulu pääsi tuntipohjaisen valtiontuen piiriin ja koulu laajeni Linnoituksessa sijaitsevan rakennuksen molempiin kerroksiin.
• Vuonna 2012 koulun nimi vaihtui Lappeenrannan Tanssiopistoksi. Idea nimen vaihtoon tuli Sonja Tammelalta, sillä vuosikymmenten myötä baletti on saanut koulussa rinnalleen ison joukon muita tanssin lajeja.

Tanssiopiston kasvatteja:

• Ensimmäisinä maailmalle lähti Marja Korhola, joka tanssi 1970-luvulla Helsinki Dance Companyssä ja 1980-luvulla Tanssiteatteri Raatikossa, jonka teatterinjohtaja hän nykyään on.
• Saila Korhonen pääsi 1980-luvulla suoraan Sonja Tammelan balettikoulusta Tanssiteatteri Raatikkoon ja myöhemmin hän tanssi mm. Cullberg baletissa Tukholmassa.
• Lappeenrannan kaupunginteatterin johtajana myöhemmin tunnettu Timo Sokura lähti Kansallisoopperan Balettikouluun ja sieltä Brysseliin Mudra-kouluun. Hän on tanssinut sekä Kansallisoopperassa että Raatikossa.
• Juha-Pekka Myllynmäki ja Veli-Pekka Hämäläinen päätyivät Kansallisoopperan koulun kautta Kansallisbalettiin, jonne 1980-luvulla pääsivät myös Eeva Tikka ja Arja Tervo – Leningradin Vaganova-akatemian kautta.
• Tälläkin hetkellä Lappeenrannan Tanssiopiston kasvatteja tanssii Suomen kansallisbaletissa ja Suomen kansallisbaletin nuorisoryhmässä.